Kuka Sandra?

Hyvinvointivaltiofani ja ihmisoikeusrakastaja

Ilman hyvinvointivaltiota en olisi voinut edetä elämässäni kansainvälisen yliopiston tohtoriksi, kirjailijaksi, lehtoriksi, sosiaalityöntekijäksi jne. Olen ensinnäkin syntynyt itäsuomalaiselle duunaritaustaiselle teiniäidille ensikotiin. Minua eivät auttaneet rikkaat isäpuolet tai muut yllättävät käänteet, vaan hyvinvointivaltio nimeltä Suomi. Toisekseen tuon Suomen huomassa uskalsin itsekin tulla äidiksi lukiolaisena, uskalsin opiskella pitkälle ja toivoa parempaa huomista.

Joka päivä kun hallitus romuttaa hyvinvointivaltiotamme, tunnen sen omissa nahoissani. Tunnen, etteivät pienet sandrat tänään saa enää samanlaisia mahdollisuuksia, tai ettei tämän päivän nuorilla äideillä ole samanlaista luottamusta tulevaan, kuin mikä minulla oli 19-vuotiaana äitinä.

Hyvinvointivaltio on yhteisöllinen projekti, jonka tarkoituksena on tasata kapitalistisen järjestelmän tuottamaa eriarvoisuutta. Sitä olen puolustamassa politiikassa. Olen ollut poliittisesti aktiivinen vasemmistonuori, yliopistopoliitikko ja joensuulainen parikymppinen kaupunginvaltuutettu nollaluvulla.

Helsingissä olen asunut vuodesta 2012 ja ollut kaksi kautta Helsingin vasemmiston varavaltuutettuna. Viime kaudella toimin sote-lautakunnassa ja nyt ensin tarkastuslautakunnassa ja nyttemmin kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnassa ja jaoston varapuheenjohtajana.

Valtuustoaloitteissani olen nostanut laajasti yhdenvertaisuuden teemoja aina kotoutumisen resursseista sateenkaarisenioreiden palveluasumiseen, koulujen kielitarjonnan laajentamisesta arabiaan ja somalin kieleen, sekä esimerkiksi yhdenvertaisista koulukyydityksistä. Myös lintuystävällinen rakentaminen, ruutuajan yhteisölliset rajoitusmuodot ja leikkikenttätoimintojen kehittäminen ovat olleet aloitteini aiheena.

Olen tehnyt sosiaalityöntekijänä työtä lastensuojelussa ja konfliktialueilta paenneiden; muun muassa kidutettujen, paperittomien ja turvapaikanhakijoiden kanssa. Toimin myös alaikäisten yksin tulleiden pakolaisten edustajana. Olen nähnyt työssäni, mitä toivo ja toivottomuus merkitsevät. Miten yhteisöllisyys, toimivat palvelut ja välittäminen vaikuttavat ihmisten elämään.

Koulutukseltani olen myös historiantohtori. Olen väitellyt homoseksuaalisuuden historiasta. Edelleen koulutan ja käyn puhumassa sateenkaarihistorian teemoista. Tutkimukseni on ollut paitsi pyrkimys rakentaa suomalaisia sateenkaarevia juuria, myös keino katsoa valtarakenteita ja hahmottaa kehityskulkuja, joissa joitain ihmisryhmiä toiseutetaan ja marginalisoidaan. Olen oppinut, etteivät ihmisoikeudet ole koskaan valmiita tai itsestäänselviä, vaan niiden puolesta täytyy taistella joka ikinen päivä.

Toimin sosiaalialan lehtorina Diak ammattikorkeakoulussa, jossa erityisalaani ovat moninaisuuden, monikulttuurisuuden ja antirasismin teemat.

Mulla on kaksi aikuista lasta, yksi päiväkoti-ikäinen lapsi ja yksi lapsenlapsi. Asun vanhaa puutaloa Pasilassa, rakastan keskuspuistoa juoksemista Töölönlahdella.

Kirjoitan yhteiskunnallisista aiheista etenkin Instagramissa.